Kun ihmiset kuulevat sanan ”kannabinoidi”, he ajattelevat yleensä hamppukasvissa esiintyviä yhdisteitä, kuten CBD:tä tai THC:tä. Kannabinoidit eivät kuitenkaan liity pelkästään kasveihin. Ihmiskeho tuottaa itse kannabinoidien kaltaisia viestimolekyylejä, jotka osallistuvat laajaan biologiseen viestintäverkostoon, endokannabinoidijärjestelmään (ECS). Tämän järjestelmän ymmärtäminen tarjoaa kiinnostavan näkökulman siihen, miten elimistömme säätelee jokapäiväisiä fysiologisia toimintoja. 

 Endokannabinoidijärjestelmän löytäminen sai alkunsa THC:n, kannabiksen keskeisen päihdyttävän yhdisteen, tutkimuksesta. Vuonna 1988 tutkijat tunnistivat aivoista THC:n spesifisiä sitoutumiskohtia, jotka myöhemmin määriteltiin kannabinoidireseptoreiksi. Tämä herätti kiinnostavan kysymyksen: miksi ihmiskehossa olisi reseptoreita, jotka tunnistavat kasviperäisen molekyylin? Vastaus alkoi hahmottua, kun tutkijat havaitsivat elimistömme tuottavan itse aineita, jotka kykenevät aktivoimaan näitä reseptoreita. 

 Kaksi parhaiten tunnettua endokannabinoidia ovat anandamidi (AEA) ja 2-arakidonoyyliglyseroli (2-AG). Molemmat ovat lipideistä muodostuvia viestimolekyylejä, eli ne ovat peräisin solukalvojen rasvahappoja sisältävistä rakenneosista. Anandamidi löydettiin vuonna 1992. Sen nimi juontuu sanskritin sanasta ananda, joka tarkoittaa autuutta, vaikka sen kuvaaminen yksinkertaisesti ”autuusmolekyyliksi” yksinkertaistaa huomattavasti sen biologisia tehtäviä. Anandamidi osallistuu mielialaan, muistiin, kivun käsittelyyn ja muihin fysiologisiin toimintoihin liittyviin viestintäreitteihin. 

 Toinen keskeinen endokannabinoidi, 2-AG, tunnistettiin vuonna 1995. Sitä esiintyy aivoissa yleensä huomattavasti suurempina pitoisuuksina kuin anandamidia, ja se toimii tärkeänä viestimolekyylinä niin hermostossa kuin muuallakin elimistössä. Toisin kuin monet perinteiset välittäjäaineet, joita varastoidaan solurakkuloihin odottamaan käyttöä, endokannabinoideja tuotetaan tavallisesti tarpeen mukaan solukalvoihin liittyvistä lipidiesiasteista. Näin solut voivat muodostaa viestejä fysiologisten olosuhteiden muuttuessa. 

 Endokannabinoidijärjestelmään kuuluu kaksi laajasti tutkittua kannabinoidireseptoria: CB1 ja CB2. Molemmat kuuluvat G-proteiinikytkentäisten reseptorien perheeseen, joka on suuri solunulkoisia signaaleja solun toiminnan muutoksiksi välittävien proteiinien ryhmä. CB1-reseptoreita esiintyy erityisen runsaasti keskushermostossa, muun muassa muistiin, liikkeisiin, ruokahaluun ja kivun käsittelyyn osallistuvilla alueilla. Niitä esiintyy myös ääreiskudoksissa. CB2-reseptorit liittyvät vahvasti immuunisoluihin ja immuunijärjestelmän viestintään, mutta niitä löytyy myös muista kudoksista. Niiden aktivoituminen voi vaikuttaa tulehdukseen ja immuunivasteen säätelyyn osallistuviin solureaktioihin. Tämä jakauma ei kuitenkaan ole ehdoton: CB1-reseptoreita ei esiinny ainoastaan aivoissa eikä CB2-reseptoreita ainoastaan immuunijärjestelmässä. Niiden tehtävät riippuvat kudoksesta, solutyypistä ja fysiologisista olosuhteista. 

 Yksi endokannabinoidivälitteisen viestinnän erityisen kiinnostavista piirteistä on se, että viesti voi kulkea myös päinvastaiseen suuntaan. Tavanomaisessa hermosolujen välisessä viestinnässä presynaptinen hermosolu vapauttaa välittäjäaineita, jotka vaikuttavat postsynaptiseen hermosoluun. Endokannabinoidit voivat kulkea vastakkaiseen suuntaan postsynaptisesta hermosolusta takaisin kohti presynaptista hermopäätettä. Tätä kutsutaan retrogradiseksi viestinnäksi, ja sen avulla vastaanottava hermosolu voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon välittäjäainetta myöhemmin vapautuu. Mekanismi on tärkeä hermosolujen välisen viestinnän hienosäädössä. 

 Myös entsyymit säätelevät endokannabinoidivälitteistä viestintää tarkasti. Anandamidia muodostuu tavallisesti reiteillä, joihin osallistuu N-asyylifosfatidyylietanoliamiinispesifinen fosfolipaasi D (NAPE-PLD), vaikka vaihtoehtoisiakin muodostumisreittejä tunnetaan. Sen hajottamisesta vastaa ensisijaisesti rasvahappoamidhydrolaasi (FAAH). 2-AG:n muodostumisessa keskeinen rooli on diasyyliglyserolilipaaseilla (DAGL), kun taas monoasyyliglyserolilipaasi (MAGL) vastaa suuresta osasta sen hajoamista. Nämä entsyymit auttavat määrittämään, milloin viestit syntyvät, kuinka voimakkaasti ne vaikuttavat ja kuinka nopeasti niiden vaikutus päättyy. 

 Endokannabinoidijärjestelmä osallistuu lukuisiin fysiologisiin prosesseihin, kuten ruokahalun säätelyyn, stressivasteisiin, uneen, muistiin, immuunijärjestelmän viestintään ja kivun säätelyyn. Sen kuvaaminen kaikkialle vaikuttavana järjestelmänä, joka vain ”palauttaa tasapainon”, voi kuitenkin johtaa harhaan. Biologinen säätely on huomattavasti monimutkaisempaa. Endokannabinoidien toiminta vaihtelee kudoksittain ja ajan myötä sekä on vuorovaikutuksessa monien muiden viestintäverkostojen kanssa. Kannabinoidireseptorien aktiivisuuden lisääminen ei ole automaattisesti hyödyllistä, aivan kuten sen vähentäminenkään ei ole automaattisesti haitallista. 

 CBD:n ja endokannabinoidijärjestelmän välinen suhde on yhtä lailla monimutkainen. Toisin kuin THC, CBD sitoutuu suhteellisen heikosti klassisiin kannabinoidireseptorien sitoutumiskohtiin. Sen biologisiin vaikutuksiin osallistuu useita molekyylitason kohteita ja viestintäreittejä, joista osa vaikuttaa epäsuorasti endokannabinoidijärjestelmän toimintaan. Monia ehdotettuja vaikutusmekanismeja tutkitaan edelleen. 

 Endokannabinoidijärjestelmän löytäminen muutti kannabinoiditutkimuksen kasvien yhdisteiden tutkimisesta huomattavasti laajemmaksi ihmisfysiologian tutkimusalaksi. Hampusta ja kannabinoideista kiinnostuneille keskeinen oivallus on, että endokannabinoidijärjestelmä on jo olemassa ja toimii riippumatta siitä, käytetäänkö kannabinoideja. Kasviperäiset kannabinoidit tulevat osaksi valmiiksi toimivaa ja tarkasti säädeltyä biologista viestintäympäristöä. Anandamidin, 2-AG:n, CB1:n, CB2:n ja niihin liittyvien entsyymien ymmärtäminen tarjoaa paljon vahvemman tieteellisen perustan kuin pelkkä väite siitä, että CBD ”tasapainottaa elimistöä”. Todellinen kiehtovuus ei piile ihmeellisessä biologisessa kytkimessä vaan siinä hämmästyttävässä tarkkuudessa, jolla solumme viestivät, mukautuvat ja säätelevät toimintaansa joka päivä. 

Dr. Peter Verdegem, Ph.D., MBA