Kun pohdimme hampun arvoa, huomio kohdistuu usein siihen kasvin osaan, josta syntyy lopputuote: siemeniin, joista puristetaan öljyä, kuituihin, joista valmistetaan tekstiilejä, tai kukintoihin, joita käsitellään kannabinoidien saamiseksi. Tutkijat ja teollisuus esittävät kuitenkin yhä tärkeämmän kysymyksen: mitä tapahtuu kaikelle sille, mitä jää jäljelle? Tuoreessa tutkimuksessa selvitetään, miten hampun sivutuotteita ja jalostusjäämiä voitaisiin muuntaa eläinrehun ainesosiksi, rakennus- ja pakkausmateriaaleiksi, hiilipohjaisiksi tuotteiksi ja muiksi teollisuuden resursseiksi. Sen sijaan, että varsia, päistäreitä, siemenpuristekakkua, lehtiä tai jo hyödynnettyä biomassaa pidettäisiin pelkkänä jätteenä, niistä voi mahdollisesti tulla toisen prosessin raaka-aineita. Tämä on koko hamppukasvin talouden taustalla oleva ajatus.

Kun ajattelemme hamppua, mieleen tulevat yleensä tuotteet, joita kasvista voidaan valmistaa silloin, kun se on vielä selvästi tunnistettavissa hampuksi: tekstiilikuidut, ravinnoksi käytettävät siemenet, kannabinoideja sisältävät uutteet tai vaikkapa rakennusmateriaalit, kuten hamppubetoni.